Joku dialogi....

Heipss ihanat lukijani ja tervetuloa lukemaan kummallista dialogia!

Mä kirjoitin tän joskus kauan sitten, tän blogin alkuaikoina. Mä löysin tän jostain vanhojen luonnosten joukosta ja päätin nyt julkaista tän - vaikka mä tiedän erinomaisesti tämän laatutason... :)

Jos haluatte, niin kertokaa kommenteissa kehitysehdotuksia, sillä mä haluaisin tietää mikä tekee tästä näin sekavan ja... no, oudon.

Ideasta mä tykkään edelleen, mutta kaikki muu jääkin paitsioon, näin jalkapalloihmisenä sanoakseni. :D

Eli tää teksti saa toimia kokeiluna! Ja yksi blogin parhaimmista puolista on se, että lukijat voi kertoa kehityspalautetta. Ja tähän sitä voisi antaa. ;)

Ps. Ja nimi. Mä en keksi tälle tekstille edes huonoja nimi-ideoita. XD

Pps. VAROITUS - TÄSSÄ TEKSTISSÄ PUHUTAAN (LIEVÄSTI) MURHAJUTUISTA. :)

Kuva: Pixabay

"Sä tuhosit mun elämän."
"En mä sitä tuhonnut. Sä tuhosit sen itse."
"Mutta sä veit multa kaiken, mitä mä rakastan!"
"Ei voi rakastaa, jos rakkaistaan ei osaa pitää kiinni."
"Pidä sinä se suusi nyt supussa!"
"Okei, hyvä on."

"Lopeta."
"Mikä?"
"Pidä nyt se turpas vaan kiinni!"
*Huokaus.*
"Sä tiedät, että sä kuuluisit vankilaan!"
*Päänpudistus.*
"Mikä sua vaivaa? Sun pitäisi korjata, mutta sä vaan hajotat!"
"Kuka sanoi, että mun pitäis korjata?"
"Ole hiljaa!"
*Viaton hymy.*
"Sä et tajua!"
*Kulmat koholla.*
"Sun pitäisi olla oikea pahis ja murhata mut!"
"Mut mä en tee niin!"
"Miksi? Sä viet ensin mun koiran. Sitten mun siskon. Ja mun äidin. Miksi et veisi minuakin!"
"Mä haluan vaan viedä kaiken sun ympäriltä."
"Niin mut paras keino olisi surmata mut kylmäverisesti!"
"Ei."
"No mitä sitten?"
"Nyt muistin, että mun piti olla hiljaa."
"Voi luoja sun kanssas!"
"Luoja ei ole täällä pelastamassa sua. Sä olet yksin. YKSIN. Kuulitko? AIVAN YKSIN."
"Mä en ymmärrä sua. Sä kuulut helvettiin."
"Kiitos."
"LOPETA!"
"Muistat kai, että sulla on vielä sun isäs."
"Muistan. Etkä sä saa koskea siihen."
"Mikään ei ole mahdotonta..."
"Kerro nyt suoraan että sä aiot seuraavaks tappaa sen."
"Sä joudut kokee enemmän tuskaa, jos en kerro."
*Hiljaisuus.*
"Mutta sua mä en tapa."
"Miksi?"
"Kuunteletko sä yhtään järjen ääntä?"
"Kyllä, muttei ehkä kannattais."
"Hah."
"Mitä 'hah'"?
"Ei mitään."
"Just. Miksi sun täytyy olla tuollainen! Kasva joskus aikuiseks!"
"Mä olen ollut aina enemmän aikuinen, kuin sä nyt."
"Hulluja puhut."
"Sä kaivelit nenääs vielä yläkoulussakin, mietipä sitä!"
"Älä puhu siitä."
"Mä saan puhua ihan mistä vain."
"Oijoi, taisin tajuta mitä sä yrität."
*Päänpudistus.*
"Tappaa mut puhumalla!"
"Ootpa viisas."
"Kato enkö."
"Voisin verrata sua etanaan."
*Irvistys.*
"Mutta muista, että kosto on ikuinen."
"Mitä sä tolla nyt tarkotat?"
"Mieti."
"En."
"Sun täytyy ajatella pidemmälle, ystävä hyvä."
"Ensinnäkin: mä en ole sun ystävä. Toiseksi: onko sun pakko olla aina noin filosofinen?"
"Voi sinua."
"Voi luojaa."
"Etkö sä ikinä opi?"
"Samaa voisin kysyä sulta."
"Totta."
"Ihan oikeesti!"
"Sun täytyy ajatella aivoillas."
"Aha."
"On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ajattelevat aivoillaan ja niitä jotka eivät ajattele ollenkaan."
"Mitä sä tolla vihjaat?"
*Kujeileva hymy.*
"No, tapa mut."
"En."
*Kulmat koholla.*
"En mä voi tappaa sua."
"Mikset? Heilauta vaan sitä puukkoas ja siinä se!"
"Koska mä rakastan sua."
*Hiljaisuus.*
*Hiljaisuus.*
"Oikeasti?"
"Oikeasti."
"Mutta... Eihän se käy järkeen...?"
"Ei käykään."
*Tuijottaa.*
"Rakkaus on niin julmaa peliä, että mäkään en tiiä kumpi mulle merkkaa enemmän, puukko vai sä."