Sanojen siivin

Heissan! Oletteko valmiita kohtaamaan hullunkurisen tarinan? Minä ja Vilja Viljan Ajatuksista päätimme tehdä yhdessä jatkotarinan, joka on ennen kaikkea hullunkurinen, mutta myös ennenkuulumaton! Tällaista ei tarinablogeissa joka päivä nää. Tämä sopii ainakin mun mielestäni kaiken ikäisille. :) Tämän nimi on siis Perho Verhonen ja Viili Violetti. Mun hahmoni on (ette ikinä arvaa) Verhonen! Mä ja Vilja kirjoitetaan tätä vuorotellen, eli kannattaa seurailla molempia blogeja, tosin eka osa ilmetyy Viljan blogiin. :) Kyse on siis TÄYSINPIMEÄHOMMASTA. Perho Verhosen ja Viili Violetin hienot seikkailut ovat oikeastikin sitten ihan täyttä pilvissälentelyä ja roskapönttöihin tipahtamista. :D Mutta tämä postaus on vasta esittelyä (ja joo tämä on siis toosii lyhyt postaus...). Saatte tutustua mun hahmoon... Viili Violetin esittelyyn pääset tästä . Kuva on Pinterestistä, tästä . Nimi: Perho Verhonen Koti: Asuu pienen omakotitalon takapihalla. Nukkuu yleensä auringonkukkien vieressä, sillä niitä

Heipsansaa! Tämä postaus ei ehkä kuulu tämän blogin aiheeseen, mutta... Nyt olisi kuitenkin vuorossa mun itse tämä talvena ottamia valokuvia, aiheena talvi. Nämä kuvat on aikajärjestyksessä, alimpana uusin otos. Ja näitä ei ole muokattu yhtään, ei YHTÄÄN. Aitous on elämässä yksi tosi tärkeä asia. <3 Joskus mä vihasin talvea, mutta kun katsoin näitä ihmeitä in real life, niin käsitys muuttui. Kesä on ehkä ihanampi, mutta talvi on kauniimpi. <3 Ensilumi ruohonkorsissa <3 Kuvassa ei näy se huuruinen väri, mutta oikeasti todella kaunis puu oli <3 Lähikuvassa sammalta! Aamutaivas - ihania pastellinsävyjä Kädessä kimaltava, jäinen lumihanki... Haha Jäinen tie, perille vie (: Lampun valossa Tää kuva ei oo oikeestikaan mitään verrattuna siihen yötaivaaseen <3 Upeat värit x10, eikö vain? Katso lumihanden pintaa, noita jääkiteitä... Männyn pinnasta Jotenkin rakastan tätä kuvaa <3 Auringonlaskua kauniimpaa ei ole? Ei ainakaan mun mielestä. Epäonnistunut lähikuva, mutta silti osa

Kivaa päivää :) Vahvuuteni ei tosiaankaan ole säeteksteissä, joten päätin kokeilla hioa taitojani. Rakastan runoja ja säetekstejä, joten on niitä itsekin kiva kirjoittaa. Noooooooo... Tässä olisi teille hiano theksti, joka toivottavasti onnistui... Kuva: Tehty itse Canvalla, mallipohjalla Black Orange Spooky Happy Halloween Instagram post "Millainen olisi unelmien sinä?" En vastaa. Tahdon vain päästä kotiin nukkumaan sulkeutumaan huoneeseen ja antaamaan pimeyden verhota minut sisäänsä. Painaamaan kynnet kämmeniin, vuodattamaan pisaroita. Jokainen pisara kuin lääke siis sellainen lääke joka auttaa. Unohtamaan Wilmamerkinnät, ne kutosrivistöt, jokainen paska numero joka kertoo vain miten paljon jotain turhuutta on ja miten paljon on alittanut suosituksen. Tuijottamaan kattoa  sydän osana Helvettiä. Jäämään omaan kuplaani jossa teräaseet eivät ole tarkoitettu kuplan puhkaisemiseen. "Kyllä sulla jotain on." Niin onkin. Liikaa. Unelmien minä olisi ensinnäkin vapaa ettei

Heissan ystäväiset! 🎶 Mä en yhtään ymmärrä itseäni. Joko mun teksteistä tulee niin pitkiä, että ne on parasta jakaa osiin, tai sitten ne ovat ihan liian lyhyitä. Mua häiritsee tässä se, että olisi taas uusi jatkotarina. :( Enkä mä kuitenkaan saa tätä loppuun asti! Okei. Tää on mun blogi. Mun omat tekstit. Joten mä saan päättää itse, mitä julkaisen tänne. Ja nyt mä julkaisen tarinan, jonka PITÄISI jatkua. Niin pitäis MVA:nkin ja sen yhden toisen... Mä en lupaa, että tämä jatkuisi. En lupaa mitään. Jää vain toivomisen varaan... :D Kuva: Pixabay (kuva vaihtuu luultavasti, jos löydän yhtään paremman) "Apua!" Huuto kaikuu tyhjässä huoneessa. Se kimpoilee seinästä toiseen ja lopulta kantautuu korvakäytävääni kaikuvaksi sotkuksi kirjaimia. Jos kirjaimille olisi nyt värit, ne olisivat kaikki mustavalkoisia. Vanhaa filmiä. Mutta eipä tämä mitäämn sellaista ole. Ihan ikävää todellisuutta vain, joka pyörii ympärilläni ja jonka ansiosta olen seota. Makaan keskellä pimeyttä. Jos äsken ma