Sanojen siivin

Heidoo 🫰🏻 (Mulla on nykyään tapana ajatella, että noi sormet esittää perhosta, vaikka se esittää oikeesti sydäntä. Mä oon ihan ylirakastunut perhosiin  taas kerran. ) Ylirakkaus perhosiin näkyy nykyään myös postauksissa... Joo, tämän postauksen tekstin aihe on perhonen... Mä kirjoitin tän äkillisestä mielijohteesta, joten en oo yhtään varma tästä - tai siis tää on aika huono, mutta miksei välillä voisi julkaista huonoja teoksia? Mutta joo, lopusta mä kyllä tykkään. ;) Ja varoituksen sana lyhyydestä. Tosin mä olen saanut itseluottamusta iki-ihanasta  Linnean tarinapajasta , jonka sisältö on aika lailla lyhyempiä tekstejä. Ja ne kaikki on upeita, lupaan. <3 No mutta tekstiin! Kuva: Pixabay Vapaa Katselen perhosta terassin kaiteen yli. Auringonpaiste tuntuu kuumalta, eli erittäin tukalalta tummansinisessä paidassani, mutten käänny ja suojaudu aurinkovarjon alle parin metrin päässä. Minä haluan nähdä perhosen. Se on amiraaliperhonen, suuri ja kaunis. Sen siivet liikehtivät sen istuess

Varoitus: tämä postaus sisältää pitkän alkutekstin, liian ihania kuvia sekä Perhon epätavallisen hullunkurista käytöstä. Heissaan! Mä tajusin tässä lähipäivinä asian, joka muutti mun käsityksen Pixabaysta. Käsitykseni ennen: "Kuulehan Pixabay, olisi aika etsiä kiva kuva johonkin postauksen, eli voisitko pliis auttaa pienillä kuvavalikoimillasi?" Käsitykseni nyt: "Rakas Pixabayni, tiesitkös, että oot mun henki ja veri, maa ja taivas, mä en pärjäisi ilman sua." Huomaatteko eron? :D Mä nimittäin huomasin, että Pixabayn kuvat ovat järjestyksessä suosituimmasta lähtien, ellei sitä itse muuta. Erittäin upea huomaus, joo tiedän. No sitten mä tajusin, että SIKSI aina ne samat kuvat tulee heti esiin kun etsii jotain. Ja sitten mä hain Pixabaysta " perhonen" ja hyppäsin suoraan sivulle 15. Ja heti mä tulin hulluksi. Sivulla viisitoista on paljon kivempia kuvia kuin ekoilla sivuilla. Ja siitä lähtien mä olen aina hypännyt suoraan sivulle 15 tai joskus jopa vikalle

Moiw 🩵 (Eikö kuulostakin paljon söpömmältä kuin pelkkä "moi"?) Mulla olisi nyt tällainen teksti, joka muistuttaa säetekstiä ja itse asiassa onkin sellainen. XD Mä rakastuin jostain syystä tohon kuvaan ja siitä tämä tekstikin lähti. En tiedä itse mielipidettä tästä, eli olisi kiva kuulla! Hyviä lukuhetkiä :) Kuva: Pixabay Sydänten ristinollaa Me nauretaan aina yhdessä pidellään toisiamme kädestä sateen rummuttaessa taustalla, hiljaisuuden velloessa jossain sivummalla. Me vähät välitetään muista niistä ilkkujista, tuijottajista, normaaleista. Laitetaan toisillemme pelkkiä sydänemojeita enimmäkseen niitä, joissa on kaksi sydämenpuolikasta vierekkän ihan kuin se olisi särkynyt sydän, mutta me tiedetään, että ne on me, me kaksi onnellista sydäntenpuolikasta, jotka on liimattu toisiinsa suurella määrällä kuumaliimaa. Me ollaan muuten sitä mieltä, että se on sitä Tokmannin halpisliimaa, mutta meidän välissä se muuttuukin superliimaksi, jossa on pinkkiä glitteriä. Me mietitään usein

Helouu! Tämän postauksen aiheena ovat mun omat tapani lukiessani. Kerron siis tapoja, joilta en useasti voi välttyä lukiessani kirjaa. (Tai miksei tarinaakin.) Tässä joukossa on varmasti monille tuttuja juttuja, mutta en tiedä, ehkä jotain outoakin löytyy. :)  Tervetuloa <3 Kuva: Pexels Luen takakannen useasti Luen siis aina takakannen ensimmäiseksi, totta kai. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka ottavat kirjastosta vaan jonkun kirjan lukematta ensin huolellisesti takakantta. Jos takakansi ei nappaa, en lainaa kirjaa. Yksinkertaista! Lisäksi luen takakannen useasti kirjan lukemisen aikana. Unohdan joskus mikä koko juonessa oli kysymys, joten siksi tulee luettua takakansi moneen kertaan. Mutta ainakin jää mieleen, eikö totta?   Luen aina ensin kirjan viimeisen sivun No en aina ihan ensimmäiseksi. Usein luen kirjaa muutaman sivun, tai muutaman lauseen (mikäli se on tylsä alku) ja sitten hyppään viimeiselle sivulle ja luen sen. Ja joskus se spoilaa minulle aika paljon, joten joo. Siinä til

Otsikko kertoo aika paljon. Eli tämä postaus sisältää tekstejä, jotka ovat loppuneet ennen niiden kunnolla alkamista, tai ovat muuten vain epämuodostuneita pätkiä. Suurimmasta osasta näistä piti tulla pitkä tarina, mutta... Perhon piti tulla tunnetaan ... 😂 Mutta olis kiva jos lukisitte nämä, arvostaisin sitä todella ❤️‍🔥 Mua ihmetyttää tää mun nykyinen postausväli. Noin kolmen päivän välein, kuulostaa niin hurjalta! Sen, että onko se hyvä vai huono asia, päätätte te lukijat. Mä en tiedä, mun kannattaa varmaan hiljentää tahtia ja miettiä vähän, mitä julkaisen - enkä paina heti "julkaise"-nappia kun olen saanut postauksen kirjoitettua. Mutta teksteihin! ♥️ Kuva: Pixabay 1. Tarinanpätkä, josta olin aluksi niin innostunut "Sano että mä olen sokea! En mä en halua nähdä tota!" Käännyn salamana ympäri. Minulle "salamana" kääntyminen tarkottaa melko kömpelöä liikettä, joka näyttää ihan varmasti siltä, että olen unohtanut poikaystäväni palavaan taloon. Tai vielä

Heipä hei lukijani. :) Tällä kertaa olisi teille jokseenkin surullinen tekstinpätkä. Mä tiedän erinomaisesti, että tämä EI ole laatuluokkaa, mutta miksei välillä voisi julkaista epäonnistumisia? Siitä kai kehittyy? Luultavasti tulen kirjoittamaan tästä monia versioita, mutta saanen nyt esitellä tämän original tekstinpätkän, joka on melko tavallinen ja laatuluokkaa kaksi oleva. Ps. Mä olen surkea keksimään teksteille nimiä, eli... help me, please  🥺 (Kun käytän tota emojia tietää et on tosi kyseessä, haah) Kuva: Pexels Hän tiesi, ettei ikinä uskaltaisi. Joka kerta, kun hän käänsi katseensa keittiön pyödällä lojuvaan veitseen (jolla oli muuten pilkottu keräkaalia), hän tunsi sisällään mouraisevan.  Jokin esti häntä tarttumasta kiiltelevään teräaseeseen. Jokin pieni olio hänen sisällään. Ja hän halusi tappaa tuon pienen olion. Hän halusi päästä eroon viimeisestä toivosta, joka yritti päivä päivältä kasvaa suuremmaksi. Jos joku kysyi miten hänellä menee, hän vastasi aina "tosi hieno

Moiksan! <3 Te saitte lähettää mulle kumpi kysymyksiä ja tässä postauksessa vastaan niihin! (Yritän parhaani mukaan vastata selkeästi.) Nyt on myös käynyt niin, että OLEN BLOGANNUT JO VUODEN. Tämä ajatus pamahti mun päähän viikko sitten, eli olen vieläkin aika pyörryksissäni. Mutta vuosi. V-u-o-s-i. Eikös se ole juhlan aihe? :D Tämä postaus saa siis toimia spesiaalipostauksena, vaikkei alun perin niin ollutkaan tarkoitus. Mä toivon että tykkäätte postauksesta, olisi myös ihanaa saada kommentteja. Kommentoikaa vaikka, onko teillä jotain muistoja tästä vuodesta tai mikä on ollut teidän lempipostauksenne. ;) Tän kuvan olen muokannut itse Pixabayn kuvia käyttäen. Nojatuoli vai sohva? Sohva. Koska sohvalla voi olla koko pituudellaan. Tai riippuu sekin sohvasta, mutta sanon nyt että sohva, tää meidän kiva sohva. :) Minä- vai hänkertoja? Vaikea kysymys! Ennen kirjoitin aina hänkertojalla, mutta nykyään en käytä sitä juurikaan. Eli minäkertoja. "Itsellään" on paljon helpompi kuvai