Iltaisin
Koska kieltäydyn laskemasta edellistä postausta postaukseksi, julkaisen nyt heti uuden. :)
Tän tekstin lopputulos on odotettua huonompi, mutta mä toivon, että tykkäätte silti. <3
Eli saanen esitellä: joku runoinen teksti, jonka löysin vihkoni uumenista!
 |
| Kuva: Pixabay |
Iltaisin
Iltaisin
katson itseäni sumeasta peilistä
- vai minunko silmäni ne sumeat ovat?
Katson vääristyneitä kasvojani,
paisuneita jalkojani,
turhia unelmiani.
Silmistäni paistaa epätoivo,
enkä näe niiden heijastavan kattolampun valoa takaisin.
Iltaisin
suljen valot hiljaa
kuin peläten jotain,
jotain,
jolla ei ole enää hintaa.
Iltaisin
hautaan kasvoni pehmeään tyynyliinaan,
joka on pian kuin märkä rätti.
Jo tuhannen kerran.
Iltaisin
makaan hiljaa
kovalla lattialla.
Kylmyys tunkeutuu sisälleni,
mutten minä tunne sitä.
Iltaisin
olen miettinyt sitä.
Ja tänä iltana,
kun Aurinko laskee mustan verhon yllemme,
vihdoin
minä teen sen.
Wau. Mä tykkäsin varsinkin tän ideasta, mutta ei toteutuksessakaan oo mitään vikaa. Ei tää sun parhaita ollut, mutta ei huonoimpiakaan! 🖤
VastaaPoistaOi kiitos! 🖤 Tosi kiva kuulla 🌿
PoistaEpätoivo on sana joka mun mielestä kuvaa tätä hyvin, ihanan tunnetta täynnä oleva teksti ja rakastan kohtaa jossa mietittiin onko peili sumea, vai sittenkin vain ne omat silmät. Kaunis kertakaikkiaan <3
VastaaPoistaEpätoivo, joo. <3 Sä oot tosi hyvä kuvailemaan tekstejä, S! Kiitos tosi paljon! <3
PoistaMä rakastan tätä kirjoitustyyliä!!! Ihanasti kirjoitettu, tunne kuvastuu hyvin.
VastaaPoistaIhana kommentti, kiitos 🖤
PoistaMusta tuntuu, että mun ei pitäisi enää olla näin yllättynyt näistä upeista teksteistä, mutta mä olen silti. VAU. Niin upea ja hieno ja ja ja ihana ja surullinen ja öää hieno 🖤
VastaaPoistaKiitos ja kiitos ja kiitos 🖤
PoistaMä tykkään kritiikistä, joten tässä tulee:
VastaaPoista- "enkä näe niiden heijastavan kattolampun valoa takaisin" on mun silmään vähän liian pitkä yhdelle riville, siinä ei pysy rytmi?
- "jolla ei ole enää hintaa", voi olla, että mä oon vaan tyhmä, mut en yhtään tajua, mitä tän pitäis tarkoittaa :D
- "kun Aurinko laskee mustan verhon yllemme" on vähän kiikun kaakun, mut ehkä siinä vois vielä erikseen mainita sen, et auringon POISTUMINEN laskee sen mustan verhon? Tavallaan se on looginen myös noin, mut se silti häiritsee mua 😅
- yleisesti ottaen tän tekstin tunnelma ja sanoma tuntuu vaihtelevan vähän liikaa, mut se saattaa tietty olla myös tarkoituksellista
Okei, siinä oli. Hyvä silti, mut sun muut tekstit on kyllä parempia. Tässä oli tosi kivoja kohtia myös :))