Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2023.

Pääsyoikeus sinuun

Kuva
Heipsansaa ihanaiset hanaiset ❤️❤️❤️ Mulla on nyt outo olo ja sen ehkä huomasitte tosta tervehdyksestä? Mä tunnen nyt itseni... Öö... Höpsöksi romantikoksi. Sitä mä en yleensä kai ole, mutta välillä sitäkin enemmän. :) Okay, toivottavasti tykkäätte postauksesta, joka on tämänhetkisestä romantiikkahöpsöydestäni johtuen romantiikkaa. ❤️ Kuva: Pixabay Pääsyoikeus sinuun Se alkoi pienistä jutuista, joita tuskin muistan enää. Ensin löysin pirteän persoonasi jostain netin syövereistä ja toisessa hetkessä olit jo kanssani samassa chatissa juttelemassa. Me ei juuri koskaan osoitettu sanojamme vain toisillemme, mutta siellä sä olit. Sä nauroit eniten niiden kahden kanssa, jotka juttelivat chatissa säännöllisesti ja laittoivat paljon emojeita viesteihiinsä. Outoa, että mä huomasin sieltä seitsemän joukosta kirkkaimmin sut. Kyllä mä tykkäsin kaikista, vaikka kaikki eivät oikeaa nimeään kertoneetkaan. Sä olit kertonut heti ensimmäiseksi. Sä kirjoitit silloin, että luotit meihin. Samalla kammottava

Joku dialogi....

Kuva
Heipss ihanat lukijani ja tervetuloa lukemaan kummallista dialogia! Mä kirjoitin tän joskus kauan sitten, tän blogin alkuaikoina. Mä löysin tän jostain vanhojen luonnosten joukosta ja päätin nyt julkaista tän - vaikka mä tiedän erinomaisesti tämän laatutason... :) Jos haluatte, niin kertokaa kommenteissa kehitysehdotuksia, sillä mä haluaisin tietää mikä tekee tästä näin sekavan ja... no, oudon. Ideasta mä tykkään edelleen, mutta kaikki muu jääkin paitsioon, näin jalkapalloihmisenä sanoakseni. :D Eli tää teksti saa toimia kokeiluna! Ja yksi blogin parhaimmista puolista on se, että lukijat voi kertoa kehityspalautetta. Ja tähän sitä voisi antaa. ;) Ps. Ja nimi. Mä en keksi tälle tekstille edes huonoja nimi-ideoita. XD Pps. VAROITUS - TÄSSÄ TEKSTISSÄ PUHUTAAN (LIEVÄSTI) MURHAJUTUISTA. :) Kuva: Pixabay "Sä tuhosit mun elämän." "En mä sitä tuhonnut. Sä tuhosit sen itse." "Mutta sä veit multa kaiken, mitä mä rakastan!" "Ei voi rakastaa, jos rakkaistaan ei o

Sydäntäsärkeviä kuvia by Pixabay

Kuva
Heiiiiiiiiiii *ääni lähtee* Mulla on tätä postausta julkaistessa aika hilpeä fiilis, mutta tää postaus ei sisällä hilpeyttä - vaan sydäntäsärkeviä kuvia By Pixabay -sarjaa jatkaen! Laittakaa vaikka kommentteihin toiveita seuraavan By Pixabay -postauksen aiheesta. ;) Okei nyt menkääs katsomaan ihania kuvia, joita saa käyttää vapaasti, ovathan ne ihanasta Pixabaysta. <3 Ps. Mä lisäsin tän blogin Blogit.fi  -sivulle, eli käykää katsoo tota linkkiä painamalla. :)   Tiedän tunteen. Eiks kaikille tuu ekana fiilis, että tän kuvan kirjeen jättäjä jättää myös ton sormuksen koska ei tahdo sitä? Vai mistäs tässä olisi kyse? Onhan tää nyt sydäntäsärkevä kuva, jos rakastaa kirjoittaa *itkua* <3 Right, right. Auts ton ruusun entinen omistaja Mulle tällaset asiat iskee sydämeen erityisen kovaa... Tästä aiheesta löysin parikin sydäntäsärkevää kuvaa - mutta ne alkoi puistattaa mua liikaa niin jätin teidätkin ilman. :) Jotenkin tällaiset pehmolelukuvat... Ă„h, mulla on aina ollut joku pakkomielle s

Tarinametsän muistolle - vanhoja runoja

Kuva
Heipähei 💚 Mä luin juuri äsken Tarinametsän (eli mun entisen tarinablogin) lähes kaikki tekstit ja sain idean. Tämän postauksen tein Tarinametsän muistolle. Poimin Tarinametsästä mielestäni parhaimpia vanhoja runoja. Mä tunnen tietynlaista haikeutta aina, kun muistan Tarinametsän. Mä en kaipaa sitä yhtään, mun muistoissa vain elää se. Mä en tule unohtamaan, kuinka se saattoi mut tälle bloggaamisen ihanalle matkalle. <3 Vielä joulukuussa mä meinasin alkaa itkemään, kun muistelin Tarinametsää. Mä en halunnut sitä takaisin, kuten sanoin jo. Mä olin aika tyytyväinen tähän blogiin - kuten nykyäänkin. Tää on enemmän mun näköinen ja mä en aio ottaa tästä paineita. Mä julkaisen mitä itse tykkään, eli ei tää täysin tarinablogi ole. :) Nykyään mä vaan naureskelen kun luen Tarinametsän tekstejä. Ne on... ihan kamalia ja teennäisiä! Kun luin niitä vanhoja postauksia, mä huomasin jokaisesta vähintään miljardi kirjoitusvirhettä. Ihan kamalan häiritsevää... :D Mä olisin tyhmä, jos en huomaisi its

Sä et riittänyt

Kuva
Heii ihanaiset 🥀 Mä kuuntelin tässä äskettäin musiikkia, jossa oli paljon riimipareja (eli sellasta suomipoppia). Ja tietysti mä inspiroiduin ja kirjoitin runon. Ihan runon, tää ei kai oo säeteksti? Vai onko? Kertokaa kommenteissa (vaikka säetekstin tarkka määritelmä jos tiedätte XD). :) Mutta päästän teidät nyt lukemaan tätä postausta! I hope you enjoy this. <3 Kuva: Pixabay Sä et riittänyt Ensin olin mä ja Hilja, vaan me kaksi. Oltiin onnellisia kahdestaan. Mutta sitten sä tulit ja yhtäkkiä kaikki muuttui paremmaksi. Meillä synkkasi heti. Naurettiin samoille Muumivitseille, juotiin itsemme sokerihumalaan; kaadettiin limsaa pikkareille - vahingossa totta kai. Välillä me ehkä jätettiin Hilja ulkopuolelle, muttei me mitään pahaa tarkoitettu. Oltiin vaan hetken omistettu toisillemme, hetken, muttei sitä selitystä ymmärretty. Meistä alkoi kiertää juoruja. "Lesbot lesbot lesbot", mä kuulin koulun vessan oven takaa. Silloin tuntui, että meidän ystävyyden alle olisi kaivettu ku

Minä soturikissana

Kuva
Heips! Mulle tuli äkillinen Soturikissafanitusmoodi ja tässä sitä mennään - Soturikissa-aiheinen postaus! Tässä mä esittelen itseni Soturikissana! Ehkä joku muistaa PTM:n Kosto ikuisesti -fanifiktion? Siinä päähenkilönä oli Perhokajo, joka oli mun entinen Sk-nimi. Entinen. ;) Perhospilvi (eng. Flycloud) Tässä alkuun kuvia Perhospilvestä. Ekan (oikean kissan kuvan) olen onkinut muistaakseni Pixabaysta, mutta kaksi viimeistä on tehty sivustolla  picrew.me . Tässä vanha versio Perhospilvestä. Uusi versio, joka on siis kuvaa Perhospilveä hieman paremmin. Kokokuva :) Perhospilvi ja hänen perheensä Nimet:  Perhospentu, Perhostassu, Perhospilvi Arvot:  Pentu, parantajaoppilas, oppilas, soturi, kuningatar Sukupuoli:  Naaras Klaani:  mun omista Pilviklaani, oikeista Tuuliklaani Ulkonäkö:  Perhospilvi on vaalea, melkein luonnonvalkoinen kissa, jonka turkissa on pieniä, epäselviä täpliä. Tummemmat korvannipukat sekä häntä, joka on tuuhea ja pitkä. Naamassakin on ruskeaa. Lyhyet sirot jalat. Tumma

Iltaisin

Kuva
Moiii >:) Koska kieltäydyn laskemasta edellistä postausta postaukseksi, julkaisen nyt heti uuden. :) Tän tekstin lopputulos on odotettua huonompi, mutta mä toivon, että tykkäätte silti. <3 Eli saanen esitellä: joku runoinen teksti, jonka löysin vihkoni uumenista! Kuva: Pixabay Iltaisin Iltaisin katson itseäni sumeasta peilistä - vai minunko silmäni ne sumeat ovat? Katson vääristyneitä kasvojani, paisuneita jalkojani, turhia unelmiani. Silmistäni paistaa epätoivo, enkä näe niiden heijastavan kattolampun valoa takaisin. Iltaisin suljen valot hiljaa kuin peläten jotain, jotain, jolla ei ole enää hintaa. Iltaisin hautaan kasvoni pehmeään tyynyliinaan, joka on pian kuin märkä rätti. Jo tuhannen kerran. Iltaisin makaan hiljaa kovalla lattialla. Kylmyys tunkeutuu sisälleni, mutten minä tunne sitä. Iltaisin olen miettinyt sitä. Ja tänä iltana, kun Aurinko laskee mustan verhon yllemme, vihdoin minä teen sen.

Uusi, toinen blogi tänne maailmaan 🖤

Kuva
Tervehdys <3 Mä oon ehkä ihan hullu kun teen tän, mutta... mitä uutta siinä olisi? Olen siis perustanut toisen blogin. En tämän tilalle TODELLAKAAN, vaan tämän lisäksi. Sanojen siivin on mun pääblogi, enkä mä luovu tästä helpolla. Se on *rumpujen pärinää* musiikkiblogi! Musiikki on mulle tärkeetä, enkä mä voisi kuvitella elämääni ilman sitä. No, nyt mä perustin musiikkiblogin, jonne jaan mun rakkautta säveliin. <3 Ja mulla on aikaa tälle blogille! Sanojen siivin on lähellä jo liika-aktiivisuutta - ette tiedäkään. Mulla on postausideoita loputtomiin ja ongelmiakin... Mä rakastan bloggaamista ja aion nyt levittää intoani toiseen blogiin. :D Nyt seuraa kysymys, joka on pyörinyt munkin päässä koko ajan: pysyykö tuo blogi pystyssä pitkään, vai lopahtaako se nyyttinä maahan ensi askelilla? No. Mä tiedän, että mun The Projektit tunnetaan, mutta mä yritän ihan totta. Ja mulla on vahva fiilis tästä, oikeasti. Trust me :') Tämä blogi ei tule muuttumaan. Ja toi on lupaus. Sanojen siivi