Sanojen siivin

Heii! Nyt olisi teille tällainen teksti. Joo. *Tuijottaa ruutuea yrittäen keksiä jotain järkevää.* *Ei keksi mitään järkevää.* *Hymyilee avuttomana.* Sanat ovat kadonneet mun päästä just nyt, eli tuota... Eipä kai ole mitään. :') Sori niille, jotka tykkäävät pitkistä alkuteksteistä... Kuva: Pinterest Mitä et antanut anteeksi Ei ollut epäilystäkään et sä olisit antanut anteeksi. Sun katsees kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vaikka sä yrität katsoa mua silmiin ja sanoa "ei se ihan totta haittaa". Kun katson sua matikan tunneilla mä nään vaan pienen varjon luokan nurkassa. Sun kädessä lepää puhelin, mut en mä siitä mitään mainitse kellekään. En ees sisäiselle itselleni. Mun sisällä kylvää tuska kun mä vietän aikaa Deanin kanssa. Sä näät meidät sivusilmällä toistemme kainaloissa. Mä tiedän sen, vaikka sä et tietäisi. Tai kyllä sä tiedät ja sä muistat mut tyyliin yhtä selkeästi kuin sun hylätyn bilsan kokeen. Joo kaikki arvaa et bilsa on sun intohimo. Koko ajan haluaisin vastata

Hallo! Tämä postaus on ikään kuin inspiraatiopostaus. No jaa, ei varmaan kukaan tästä inspiroidu. Mutta halukkaat saavat totta kai inpiroitua. :) Kerron siis asioita, mistä minä inspiroidun ja miten käytän inspiraatiota edukseni kirjottamisessa. Ehkä täällä on jotain outoakin asiaa seassa...?l Varoitus: älkää lukeko, jos ette jaksa juuri nyt tylsää perhomaista höpöttelyä. :) Ps. Kaikki kuvat ovat Pexels istä. Kummalliset väläykset Juuri niin. Suurin osa kirjoituksistani (myös täällä blogissa) ovat syntyneet pienestä, kirkkaasta ideasta, joka välähtää kummalliseen mieleeni odottamattomaan aikaan. Idea ei välttämättä edes liity mihinkään ympärilläni olevaan asiaan. Se vain ponnahtaa jostain. Koska tykkään listoista, tässä teille lista havainnoillistamaan outojen ideaväläysteni syntyä: 1. Teen jotain normaalia tai epänormaalia. 2. Jostain maailmankaikkeudesta ponnahtaa pieni idea. 3. Idea alkaa kehittyä päässäni hiukan suuremmaksi (vain hiukan, se ei ole lähelläkään valmis!!). 4. Ryntään

Hejj 👀🖤 Miksi kaikki muut löytävät kuvia, jotka sopivat täydellisesti heidän postauksiinsa? 🙈 Mä en jaksanut paneutua etsimään yhtä kuvaa yhteen pikku postaukseen, joten tämä saa nyt kelvata. Kaipa tämäkin sopii. Eipä muuta. Toivottavasti tykkäätte yhtään tästä tarinasta. :) Mä olen aina epävarma siitä, mitä mä julkaisen. Valitettavasti a i n a . Mut joo. Hus hus lukemaan. ❤️ Kuva: Pinterest Täydellisyys Et sä näytäkään enää rumalta tytöltä rumissa kuteissa. Et. Ehkä korkeintaan hiuksesi hapsottavat. Mutta vain hiukan. Sen verran, että huomaan niiden kauneuden ensimmäisen kerran.  Sä oot kuullut varmaan miljoona kommenttia sun hiuksista. Ehei, ei silleen kuin esimerkiksi Lilian on saanu. Se saa joka päivä kuulla omistavansa kiiltävimmät (eli kauniimmat) hiukset koko maailmassa. Mut sä. Sä, jonka korvat on aina piilossa vaalean hiuspehkosi alla. Variksenpesäksikö ne sun kutrejas kutsuu? Hei arvatkaas mitä mä tulin äsken ajatelleeks: mä en koskaan oo nähnyt onks sulla korviksia. Nyt m

Happy new year! Kyllä, aion panostaa englantiin ja luultavasti saatte kuulla siitä vielä... 😂  Tietenkin mä ajastin tämän postauksen juurikin 0.00:aan. Toivottavasti Blogger otti pyyntöni vastaan ja julkaisi tämän siihen aikaan. Oikeasti. Vuosi 2023. En voi uskoa - aivoni kieltäytyvät yhteistyöstä. Lopussa on tietenkin vielä toivotus teille, mutta kaipa voitte mennä nyt lukemaan itse postauksen tekstiä. Enjoy <3 Kuva: Pinterest Se oli ohi Kaikki se oli ohi. Ne hiuksia nostattavat muistot hävinneet lumen alle pienemmiksi kuin yksikään lumihiutale. Yhä uudelleen auki revityt haavat sivelty hellästi The Body Shopin ruusuntuoksuisella voiteella.  (Se oli muuten lempparini - siis oli) Joo. Ja tietysti heitetty punaisin tikkukirjaimin sutatut paperilaput roskapöntön pohjalle. Suoraan sanottuna unohdettu menneisyys. ainakin jotenkuten Kaikki se oli ohi, vaikka muistot häälyvät edelleen mielen rajoilla sumuisina kiehkuroina. Ohi. Ohi. Maailma, oletko valmis vastaanottamaan hunnun alta palj