Ajatuksia, tekstejä ja kuvia
Moi taas <3
Tätäkin postausta on vaikeeta kirjoittaa. Miksi? No koska Kim (kirjoitusmotivaatio) on lähtenyt Uranukseen unelmalomalle, niin en tietystikään saa kovin paljoa kauniita sanoja revittyä itsestäni.
KURSIVOITUA TEKSTIÄ EI TARVITSE LUKEA!!
Oon ajatellut aina, että kirjoittaminen on mun juttu. Ehkä muistatte Tarinametsästä mun ensimmäisen tarinan kun olin joku 5-vuotias? No, senkin mä tein koko sydämelläni. Kirjoittamisen mä olen ottanut aina hieman vakavasti. Joskus tuntuu siltä, että oikeasti kuolisin itkuuni jos en voisi jostain syystä kirjoittaa enää kiemuraisia kirjaimia paperille ja katsoa kuinka niistä tulee lauseita ja lopulta tarinoita.
Mutta nyt musta tuntuu, ettei kirjoittaminen olekaan mun sydämenpuolikas. Mä en vaan pysty kirjoittamaan mitään kaunista fiktiivistä tekstiä enää.
Mä haluan niin kovasti olla kirjoittajatyttö joka kantaa vihkoa aina kainalossa... Mutta entä jos en ole? Entä sitten? No joo, tietysti voin vaan harrastaa futista ja valokuvausta ja jättää kirjoittamiseen lojumaan yksin laatikkoon. Mutta mä kaipaan kirjoittamista. Mulla on niin ikävä sitä, että sydäntä särkee kirjoittaa yksikin sana.
En todellakaan tiedä mitä tälle tilanteelle tehdä, mutta aion oikeasti jatkaa tänne blogiin postaamista noin viikon välein. Mutta.. en lupaa mitään. :)
Jotta tämä postaus pysyisi järkevänä postauksena, täytyy tähän tunkea jotain muutakin kuin mun pikku ajatuksia. :) Elikkäs saanen esitellä sekalaista, kamalaa ja vanhaa tekstisotkua & mun ottamia kuvia...
 |
| (Muokattu) |
Ensin oli yksinäisyys
Sitten pieni katse käytävällä
Sitten hymy
Ja sitten ystävä
Edettiin eteenpäin
Pusu vaan
Nolotti vähän
Sitten sä sanoit että rakastat
Meistä tuli pari
Mutta valitettavasti
se kesti vaan viikon
Se oli vika viikko
kun olin onnellinen
 |
| (Ei muokattu) |
Onko onnellisuus sitä
et ei tee mieli heittäytyä kaivoon
ja sitä et voi välillä hymyillä
aidolla hymyllä?
Onko se sitä
kun voi itkeä vain tunnin?
Sitä
kun roskis ei oo täynnä veripapereita?
Sitä kun rakastat?
Jos on
niin mä
en ole onnea nähnytkään.
 |
| (Ei muokattu) |
Kun herään,
näen katseesi
tuijottavan perääni
Seuraat minua kuin mehiläinen
Et jaloillasi
vaan katseellasi,
Sinun pähkinäisellä katseellasi
Tiedän kyllä,
mitä tunnet
Ja sinä tiedät,
mitä minä tunnen
Joka on aika suuri pettymys,
koska en tunne mitään
 |
| Tää on niin lol kuva, et pakko on jakaa se teille :P |
Öö no toivottavasti tykkäsitte postauksesta, vaikken mä tykännytkään. <3
Onko teillä jotain ideoita random postauksiin? Fiktiivinen teksti ei siis ihan tule nyt, eli olis kiva saada yksikin idea - jos teillä on antaa. 🥹
Ensi postaukseen ihanat 🩵
Voi Perho, ihania tekstejä <3 Eka oli ehdottomasti mun lemppari. Mä vaan rakastan sitä 🩷🩷 Ehkä vähiten tykkäsin viimeisestä – siinä kohtaa en oikein päässyt sisään tekstiin. Pitää varmaan kohta lukea se ajatuksella uudestaan. Se toinen teksti oli myös ihana <3
VastaaPoistaMä ymmärrän miltä susta tuntuu. Tee nyt just silleen miten sä haluat ja mieti mitä sä ite haluat 🫶🏻
Äähh kiitos miljoonasti Linnea, sä piristit mun mieltä heti <33
PoistaJoo kiitti, on vaan vaikee miettiä mitä todella itse haluu 🥲🩷🩵
Ihania <3 Tai ehkä ensimmäinen oli paras, kaks viimeistä ei niin ihmeellisiä. Mut tykkäsin silti 💓 Kannattaa Kimin kanssa mennä ihan virran mukana. Selaile vaikka inspispostauksia ja sillon tällön kirjottaa jotain lyhyttä. Ja jos ei onnistu, pidä vaan kirjottamisesta hyvällä omatunnolla taukoa 🤍 By Pixabay -sarja kelpaa aina <33
VastaaPoistaJep, kiittiii <33 Voi, ihanasti sanottu - virran mukana mennään sitten 🥹🩵
PoistaEn tiiä, mikä oli paras, mutta kokonaisuutena mahtava! Kuvia ja välissä ihanaa tekstiä. 💚
VastaaPoistaJa pidä taukoa ja älä ole vihainen Kimille, kyllä sekin joskus loman tarvitsee. :)
Kokonaisuus on tärkein, niinhän sitä sanotaan :D Kiitos tositosi paljon ja hmh oot oikeessa 💚🩵
PoistaNää on ihania vaikka mitä sanot, mä oikeasti pidin jokaisesta ja näitä oli ihana lukea 🤍 Ja mä ymmärrän ainakin jonkin verran mistä sä puhut, ja musta tuntuu, että sun olis paras vaan olla ja kirjoittaa joskus jotain pientä eikä yrittää kirjoittaa pakolla jos se ei tunnu hyvältä, koska se vie ainakin motivaatiota. Ja mä olen aika tosi varma, että kyllä se vielä tulee takaisin, jos ja kun sä oikeasti tahdot kirjoittaa ja öö... mä en tiedä ymmärrätkö sä mitä mä selostan, mutta toivottavasti irtos edes jotain <3
VastaaPoistaÄäks kiitoskiitosKIITOS Anni 🥹🤍🩵
Poista*Meinaa alkaa itkeä pelkästä ilosta* Sä oot ihan oikeessa ja luotan suhun <3 Yritän rakentaa rakettia rakkaalle Kimilleni, jotta se pääsis Uranuksesta kotiin mahdollisimman pian... :P
Ymmärsin ja kiitos tosi paljon ihana <3
Olipa surullinen. Silti ihana...
VastaaPoistaSurullinen ja epätoivoinen. Olin vähällä itkeä! Olet tosi taitava kirjoittaja!!! :D
VastaaPoistaNo sittenhän mä onnistuin luomaan surullista tunnelmaa :D Kiitos paljon!! <3
PoistaEnsinnäkin, mä ymmärrän tosi hyvin miltä susta tuntuu; mullakin on välillä tuollaisia kausia. <3 Jokaisella tulee välillä sellasia, kun motivaatio omaan intohimoon lähtee Uranukseen tai jopa Neptunukseen :) Yleensä se ei heti merkkaa sitä, että koko juttu on ohi, mutta jos merkkaa, sekään ei oo yhtään ihmeellinen juttu. Sä voit yrittää löytää jonkun toisen tekemisen tai jonkun sen suuntaisen, joka saa sut iloiseksi sillä aikaa kun Kim on Uranuksessa :) Muista tehä just niin miten susta tuntuu oikealta 🩷
VastaaPoistaJa toisekseen, ihania tekstejä ja kuvia! Mä tykkäsin eniten noista teksteistä viimeisestä, koska se luo erilaista näkökulmaa. Ja "pähkinäisellä katseellasi" on jotain t-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä. Kuvatkin oli ihania ja öö viimeinen oli myös aika hieno 😂💜
Voi Vilja, kiitos, olet niin ihana <3
PoistaMullakin on kausia jolloin motivaatio on avaruudessa, mut tää on vaan todella pitkä kausi... :( Mut kiitos, sun sanat keventä mun sydäntä todella 🫰🩷
Ihanaa että tykkäsit 🩵🩵
Toka ja kolmas teksti oli hyviä, ekaan en niin päässyt sisälle. Ja joo, mä tiedän ton tunteen - mullakaan ei meinaa oikein kirjoittaminen sujua just nyt, mut kyllä se siitä. Itse asiassa mun oma kirjoitustapa on sellainen, et mä kirjoitan tekstin, oon ylpeä siitä ja ajattelen osaavani oikeasti kirjoittaa. Sit mä oon kirjoittamatta viikon tai kuukauden, ajattelen, että en MITENKÄÄN VOI OSATA MITÄÄN ja sit saan taas idean ja kirjoitan lisää. Eli en sinuna huolestuisi, kaikille käy noin :))
VastaaPoistaAika hassua miten lukijoiden mielipiteet voi olla päinvastaisia :D
PoistaVoijj tiedän <3
Mä tajuan ton super hyvin. (Sä kirjoitit ton kursivoidun osuuden muuten tosi tosi tosi kauniisti - rakastin 🧡🧡) Mä luulen että sun kannattaa odottaa ja antaa inspiraatiputouksen virrata omaa vauhtiaan. Mulla meni puoli vuotta ennen kuin sain kirjoitettua kunnolla mitää, joten mä luulisin että ihan vaan odottelu auttaa. Voi vaikka kirjoittaa joistain pienistä jutuista vaikka lyhyitä, kuvaavia tekstejä tai runonpätkiä aina kun tuntuu siltä. Tekstiä tulee kun se on tullakseen. Tsemppiä 🧡🧡🧡
VastaaPoistaIhania kuvia ja superkauniita tekstejä - eka ja toka ehdottomasti mun lempparit, mutta mä tykkäsin myös vikan lopusta <3