Mitä et antanut anteeksi

Heii! Nyt olisi teille tällainen teksti. Joo.

*Tuijottaa ruutuea yrittäen keksiä jotain järkevää.*

*Ei keksi mitään järkevää.*

*Hymyilee avuttomana.*

Sanat ovat kadonneet mun päästä just nyt, eli tuota... Eipä kai ole mitään. :') Sori niille, jotka tykkäävät pitkistä alkuteksteistä...

Kuva: Pinterest

Mitä et antanut anteeksi

Ei ollut

epäilystäkään

et sä olisit antanut anteeksi.

Sun katsees

kertoo enemmän

kuin tuhat sanaa

vaikka sä yrität katsoa mua silmiin

ja sanoa

"ei se ihan totta haittaa".

Kun katson sua matikan tunneilla

mä nään vaan pienen varjon

luokan nurkassa.

Sun kädessä lepää puhelin,

mut en mä siitä

mitään mainitse

kellekään.

En ees

sisäiselle itselleni.

Mun sisällä kylvää

tuska

kun mä vietän aikaa Deanin kanssa.

Sä näät meidät

sivusilmällä

toistemme kainaloissa.

Mä tiedän sen,

vaikka sä et tietäisi.

Tai kyllä

sä tiedät

ja sä muistat mut

tyyliin yhtä selkeästi kuin

sun hylätyn bilsan kokeen.

Joo

kaikki arvaa et

bilsa on sun intohimo.

Koko ajan haluaisin vastata

suudelmiin

mut sä palaat mieleeni aina

uudelleen

ja uudelleen

ja uudelleen.

Oot siellä koko ajan

kaivamassa onkaloa sydämeeni.

Turha sinne onkaloon on mitään kuumaliimaa tunkea

enää.

Et ole huutanut mulle,

et lausunut ainuttakaan kirosanaa

edes englanniksi,

et vuodattanut kyyneleitä,

et katsonut mua silmissäsi silkkaa kauhua

tai vihaa

tai epäuskoa.

Olet vain jättänyt mut

ahdistukseni valtamerelle,

sillä pienelle saarelle

kummallisen

yksin

vaikka mun vieressä

ei oo koskaan tyhjää tilaa.

Mähän tein väärin

joo mä tiedän sen

liiankin hyvin.

Peili antaa mulle takaisin vain häilyvän kuvan

ihan kuin en olisi totta.

Tai että kaikki olisi liiankin totta.

Kumpi on pahempi?

Tai parempi?

Kummalle mä annan vallan?

Ennen

aina kun mä

toiselta nimeltään unohtelija

unohdin lupauksen

sä vaan hymyilit päätäsi puistellen,

annoit anteeksi.

Aina

ja mä todella todella tiesin sen.

Todella.

Mut nyt ei oo kyse vaan joulukortista

eikä elokuvalippujen hukkaamisesta.

On kyse

Deanista

jonka mä vein sulta ajattelematta

niitä iltoja, joina en koskaan enää

saisi käperyä sun kylkeen

(elokuvan pyöriessä hiljaa tv:stä)

onnellisena.