Sanojen siivin

Heips! ⁠♡ Tämä teksti ei jäljittele Emma Louisen biisiä  Jungle, mutta silti tuo kappale inspiroi mua tähän . Tosi hyvä kappale, kannattaa kuunnella (se on tietääkseni indiemusiikkia)! Ja siitä tulee tän tekstin nimikin. :) JA inspiraatiota on saatu tähän Viljan Ajatuksista. :D Tekstin rivitys on tolleen keskellä kuten Viilisellä usein ja... Jos mä kirjoitan säetekstin, se ei yleensä oo ihan tällainen. :))  Kuva: Pixabay Viidakko Päässäni humisee En saa henkeä Yritän haukkoa ilmaa lehtien välistä Taivaalta jostain sieltä korkealta En yletä Voima hiipuu lävitseni Sisko ei kuule minua On kaukana Savupilvien keskellä odottamassa minua Minua vihreässä mekossani Mutten ilmesty hänen viereensä kuten luultiin Olen eksynyt lehtien sekaan Multa ryöppyää suuhuni Tiedän että tämä on vain metsä Sellainen pieni Mutta huudan apua Olen yksin viidakossa Päälläni vain vihreä mekko ja kasa multaa ja lehtiä Sekä iso painava multainen sinun kätesi

Hallå! Tämä postaus on jatkoa Pimeydensilmä-tarinalle! Olen ylpeä itsestäni, että kerrankin saan jonkun tarinan oikeasti jatkumaan. :) No, pidemmittä puheitta, pääsette nyt lukemaan! Tämä osa ei ole kauhean pitkä, mutta... no joo. Lukekaa itse loppuun. >>  Lue ensimmäinen osa tästä. Vedän syvään henkeä ja valmistan jalkaani fyysiseen koetukseen. Tiedän jo ennen jalan heilahtamista, ettei mitään tule tapahtumaan. Ovi on ja pysyy paikallaan. Ei sitä noin vain potkita auki heikoilla lihaksilla. Varpaassani leimahtaa ja saa koko jalan sädehtimään kipua. Ähkäisy karkaa huuliltani ja kaadun lattialle tuska korventaen jalkaani. Tuntuu siltä, kuin jalka olisi liiskattu kahden kivenmurikan väliin, eikä siltä, että se olisi ainoastaan heilahtanut ovea vasten tarkoituksellisesta yrityksestä päästä ulos vapauteen. Raivo alkaa jo ottaa minusta vallan. Tällainen kiltti (entinen) koulupoika potkii ovia ja seiniä ja karjuu raivoissaan. Kuinka söpöä, Fanny sanoisi ivallisesti. Minua alkaa huimat

Moips! ♡ Tämä postaus on hieman erilainen normaaliin verrattuna. Mutta kuka olisi sanonut, että tää on tarinablogi? Okei, mä olen sanonut. Mutta tää ei virallisesti  ole. Tää on kirjallisuuspainoitteinen blogi . :) Eli tässä mä kerron mun mielestä parhaimpia tuoksuja maailmassa. Toivottavasti tykkäätte. <3 Kuva: mä (tiiättekö muuten mikä kukka tossa on? :)) 🌼 Kaadettujen puiden tuoksu 🌼 Se tuoksu (tai haju haha), joka jää nappiksiin ja futisreppuun treenien jälkeen (aika hikinen ja kentän kumirouheen hajuinen mut samalla niin ihana <3) 🌼 Oma huone 🌼 Vieraiden jälkeensä jättämä heidän pesuaineensa tuoksu 🌼 Kukat 🌼 Paistetut pullat 🌼 Okei, KAIKKI LEIVONNAISET 🌼 Sellainen tosi mieto savu 🌼 Luonto 🌼 Puhtaat hiukset 🌼 Lähes kaikki hygieniatuotteet :D 🌼 Sitruunan hajuinen eteerinen öljy (Googlatkaa jos ette tiiä mitä tarkoitan) 🌼 Kirjasto 🌼 Koirat (joo mä tungen mun nenän aina meidän koirien turkkiin kun rapsutan niitä :D) 🌼 Sade ja sen jälkeinen tuoksu - vaikka se onkin

Heipodei! Nyt olisi taas tarina. Ei kovin pitkä, mutta tarina silti. :) Tää oli aiemmin kirjoitettu koulussa, mutta päätin nyt julkaista täälläkin. En ole vielä saanut arvosanaa, joten... Mitä te antaisitte tälle? Katsotaan, onko opettajani tiukempi vai lepsumpi kuin te. ;) Ps. Tää ei sisällä mun mielestä mitään raakaa materiaalia, mutta sairaaloita pelkäävien kannattaa jättää tämä postaus väliin. :) (Ja joo, kyllä sairaaloitakin voi ihan helposti pelätä, mäkin kammoan vähän niitä.) Kuva: Pixabay En tehnyt mitään Sairaalahuoneessa oli tavalliseen tapaan valkoista ja hiljaista. Hengityskone vieressäni vilkutti punaista valoa, mutten hätääntynyt. Sen kuului vilkuttaa ja joskus piipata, kun hoitajan piti tulla paikalle tarkistamaan vointini. Minä odotin. Odotin sitä, kun kaikki loppuisi vihdoin. Kun kaikki olisi pyyhitty luutulla pois narisevilta lankuilta. Kun kaikki olisi va in sanoja harmaalla paperilla, kukkia hauta-arkun päällä. Tuijotin kirjaa edessäni. Kirja ei liikkunut. Ei tieten

Moikkelismoi! Kyllästytte ehkä näihin mun Tarinametsäselityksiin, mutta... Joo, tän postauksen idean ongin Tarinametsästä. 🙈 Sieltäkin löytää tarinoiden nimille omistetun postauksen. Eli siis tässä postauksessa on teksteille nimiä, joita saa soveltaa ja käyttää jos tahtoo. Paitsi jos joku onkii tästä omalle kirjalleen nimen ja se julkaistaan, olis kiva jos mut mainittaisiin kiitoksissa (ensimmäisenä)... :DD Ööhm toivottavasti tykkäätte ja saatte inspiraatiota. 🩵 Kuva: Pixabay 🩵  Jotenkin oikeanlainen 🩵 Piece of darkness 🩵  Viimeinkin voin hengittää 🩵  Salama 🩵  Niin sairas, ettei pääse ylös sohvalta 🩵  Äänetön 🩵  Hän joka nousi 🩵  Kerran eli, kahdesti kuoli 🩵  Vakavasti huulikiiltoaddiktoitunut 🩵  Ääni, joka kuului unelmiin 🩵  Musta sydänemoji 🩵  Kerro jos olet viimeinen 🩵  Kun astut sisään masennuksen portille 🩵  Vain helinää korvissa 🩵  Naura vain keskiyöllä 🩵  Hulluudenraja 🩵  Sä painoit stoppia 🩵  Tarina joka kuoli 🩵  Ajatusten Hollywood 🩵  Norsun alla 🩵  Iha

Heipähei! Pitkästä aikaa julkaisen ihan oikean tarinan . Wau. Mulla on tällä hetkellä kirjoitusmotivaatio (jonka olen ristinyt Kimiksi, koska Ki rjoitus m oti :D) kadoksissa, eli postausväli on vähän venynyt, enkä ole saanut aikaiseksi julkaistua mitään pidempiä tekstejä. Mutta nyt ihme on tapahtunut! Kiitos Annin. <3 En mä edes tiedä miten se tapahtui, mutta jotenkin sain inspiraatiota Annin uudesta postauksesta nimeltä Kahvilatyttö. Tämän mun tarinan aihe ei ole kyllä kauhean lähellä Kahvilatyttöä, mutta... Joo. Älkää kysykö. :) Hmm, tämä tarina. Tästä piti tulla... Okei en kerro vielä. Lukekaa ensin tarina, lopussa kerron. :) PS. ONKO JOLLAIN IHANALLA NIMIEHDOTUKSIA? MÄ OLISIN TOSI ILOINEN JOS OLISI <3  Kuva: Pixabay Mä olen muokannut mustavalkoiseksi. *Tähän se nimi, jos jollain on hyvä idea :)* Etsin omaa paikkaani junan loputtomasta penkkien rykelmästä. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Etsin vain numerolla kuusi alkavia penkkejä ja sitten vain kuljen oman numeroni kohdalle

Hellou! 🩷 Tässä postauksessa on jälleen lyhyitä tekstejä, koottuna samaan läjään. Toisin sanoen risuja, joista saatte onkia myös ruusuja, jos voitte. :D Toivottavasti pidätte, jotkut nimittäin ovat jo monta kuukautta vanhoja luonnoksia...  Sä et ymmärrä. Sä katsot mua ja huokaiset pitkään ja sanot "ymmärrän, muakin masentaa". Joo. Sillä hetkellä. Mutta sä et ymmärrä. Sä et tiedä, mitä tää kaikki paska oikeasti on. Mitä tää masennus on. 🌹 Onks täs enää järkee? Me tiedettiin jo ekalla kerralla, et meidän elämästä ei voi tulla mitää. Yritettii särettyinä kaivaa mahollisuuksia, mut ne hautautu joka kerta, ku luultiin jo kaikkee. Suunnitelmista tuli vaa pölyy. Ne kasaantu meidän arpien jättämien jalkojen juureen.  Hiljaa. Me ei ehkä huomattu? Ei.  Oltiin liian rakastuneita. Ajateltiin vaan toisiamme läpi yön ja päivän. Me vilkastiin kerran eikä kummankaan pitäny kertoo mitään.  Se oli taikaa. Tai oikeestaan jotain erikoisempaa. Sellaseen ei joka päivä törmänny. Me nähtii lumihiu

Heiiii ja ihanaa loppukevättä! 🌱 Mä rakastan valokuvaamista ja kaikenlaisia kuvia. Mä päätin tehdä postauksen mun ottamista kuvista kevään aikana - tässä se siis on! Mä oon siis tehnyt samanlaisen kuvapostauksen mun talvikuvista, eli käykää ihmeessä tsekkaa sekin. :) Toivottavasti tykkäätte <3 Nappiin 👌🏻 Juoksulenkillä otettu kuva.. Ette ikinä arvaa miten vaikeeta oli saada tää - mä olin ihan yksin. Arvatkaa miten sain otettua tän, arvaaja saa mansikan ;) Mä kerkesin ottaa kuvan linnusta! Se lensi varmaan satasen tuntivauhtia... Ei tää kovin hyvä kuva oo, mut onpahan kuva kuitenkin! Eka kerta pelaamassa ulkona kentillä <3 Tää on otettu auton lasin kautta Piti suurentaa melkein täysille et sain tän... Kattokaa tota lunihankea - likainenko muka? XD Otettu samalla kertaa kuin ekakin. :) Kun mä kastelin mun huonekasvin ja siihen jäi noi pisarat tolleen... Oli pakko ottaa kuva. Ja noi kirkkaat värit - mä en tiedä, oonko vahingossa hienosäätänyt tota kirkkaammaksi... :') Mutta a