Tapojani lukiessa

Helouu! Tämän postauksen aiheena ovat mun omat tapani lukiessani. Kerron siis tapoja, joilta en useasti voi välttyä lukiessani kirjaa. (Tai miksei tarinaakin.) Tässä joukossa on varmasti monille tuttuja juttuja, mutta en tiedä, ehkä jotain outoakin löytyy. :) 

Tervetuloa <3

Kuva: Pexels

Luen takakannen useasti

Luen siis aina takakannen ensimmäiseksi, totta kai. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka ottavat kirjastosta vaan jonkun kirjan lukematta ensin huolellisesti takakantta. Jos takakansi ei nappaa, en lainaa kirjaa. Yksinkertaista!

Lisäksi luen takakannen useasti kirjan lukemisen aikana. Unohdan joskus mikä koko juonessa oli kysymys, joten siksi tulee luettua takakansi moneen kertaan. Mutta ainakin jää mieleen, eikö totta?

 

Luen aina ensin kirjan viimeisen sivun

No en aina ihan ensimmäiseksi. Usein luen kirjaa muutaman sivun, tai muutaman lauseen (mikäli se on tylsä alku) ja sitten hyppään viimeiselle sivulle ja luen sen. Ja joskus se spoilaa minulle aika paljon, joten joo. Siinä tilanteessa voin vain todeta itselleni että "mahtavaa. Just tätä pelkäsinkin." En ymmärrä itseäni. Mutta jotenkin viimeinen sivu, se on aina luettava ensimmäisten joukossa. Tästä on muodostunut mulle huono tapa, haha. :) Ja joskus jään koukkuun kirjaan ja vahingossa luen monta sivua - takaapäin, tietysti. Ja spoilaan samalla itselleni koko kirjan. Hei, taputa jo, jos et vielä! >:)

 

Pyörittelen kirjanmerkkiä käsissäni

Normi juttu. Niin varmaan te ajattelette. No niinhän se onkin, mutta oli pakko laittaa tämä tähän, koska kirjanmerkkien hipeltely on mulle vain niin tyypillistä.

 

Lukunopeus vaihtelee suuresti

Taas normaali juttu. Mutta siis, joskus luen niin nopeasti, etten enää muista mitä äsken oli tapahtunut ja hyppelen useiden kohtien yli. Välillä välistä jää jopa kokonaisia kappaleita, mikä on melko ikävää, koska joudun lukemaan ne pian uudestaan ja ehkä vielä uudestaan.

Joskus taas luen niin hitaasti, että jokainen sanakin merkitsee paljon. Mietin tarkasti kaikkea ja kysymyksiä satelee päähenkilölle (joka ei tietenkään vastaa, ikävä juttu). Miksi et jo tee sitä? Miksi et juokse? Etkö sä nää, että hän valehtelee?

Lukunopeus riippuu tietysti kirjasta (tai muusta luettavasta jutusta). Jos alku nappaa heti mukaansa, luen aika hitaasti. Jos taas alku ei kiinnosta, luen usein silti loppuun, tosin nopeasti ja sitten en tiedä mitä oli tapahtunut. Pätee myös postauksiin! Pakko tunnustaa, että jos jonkun tarinan alku ei kiinnosta, en välttämättä lue sitä loppuun asti.:D

 

Etsin kirjasta kiinnostavimmat kohdat ja luen ne

Eli saatan selata vaikka kuinka pitkälle tekstiin, kunnes vastaan tulee joku oikein ihana, kiinnostava tai jännittävä kohta. Sitten luen sen - monta kertaa.

Tämäkin on erittäin huono tapa. Arvaatte varmaan miksi. SPOILAAN ITSELLENI KAIKEN. Tai vähintään ne kiinnostavat kohdat. Ja sen jälkeenhän ne ei ole enää kiinnostavia.

 

Elehdin henkilöiden mukaan

Jos joku henkilö itkee ja se kuvataan hyvin todenmukaisesti, luultavasti munkin suupielet kallistuu alaspäin. Jos vaikka kerrotaan "hän itki", ei se saa mussa aikaan mitään. Mutta kuvitelkaa nuo kaksi sanaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti kuvattuna, niin jo kaikki muuttuu.

Hauska fakta tähän väliin: jos mä laitan johonkin emojin, niin mä onnistun aina huomaamattani vääntämään mun naamalle samanlaisen ilmeen, kuin siinä emojissa. Mä alan hymyilemään jos laitan tän emojin 😁 ja vääntämään mun naamalle ihme ilmeen kun laitan tän 🤪. Ihan sairaan häiritsevää T: Paras Ilmeilijä ikinä

Aloittamisen ja lopettamisen vaikeus

Mä olen laiska aloittamaan lukemista. PAITSI jos takakansi on niin nappaava. Sellainen on kyllä tosi, tosi harva kirja. Mä pakotan itseni lukemaan ja tadaa, siitä se lähtee. Useimmiten jumitun kirjaan tunniksi pidempään kuin oli tarkoitus.

Ristiriitaista ja hyvin ärsyttävää, mutta toisaalta ihan hyvä. Kyllä ne kirjat hyllyssä jotenkin tulee sitten luettua! :)

 ***

Jos nämä tavat yhdistää, lopputuloksena saattaa olla vähän huono lukukokemus. Ehkä tämä sivuilta toisille hyppiminen kannattaa jättää pois, koska se on niin kuin jo sanoin, ERITTÄIN huono tapa. Toivon usein, että voisin lukea ilman hyppimättä sivujen tai sanojenkaan yli. Välillä se onnistuu, kun oikein hyvä kirja sattuu kohdalle. :'D (Mä en muuten ihan helposti luokittele kirjoja hyvien puolelle. Bion me :) (believe it or not))