Talvisia tekstinpätkiä

Heipsis!

Minä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä talvi alkaa 1. joulukuuta ja kevät 1. maaliskuuta jne. Eli tänään olisi siis talven ensimmäinen päivä (ja eka päivä kun saa avata joulukalenterin)! :D Joulukalenteria en saanut aikaiseksi, mutta kaipa tämä käy - talvisia tekstinpätkiä (kröh kröh, ainakin melkein kaikki)! Jos sinulla ei vielä ole talvimoodi päällä, laitahan se sitten päälle tätä postausta lukiessa! 

Ps. Tähän ei pitänyt tulla näin paljon romanttiseen vivahtavia tekstejä... Puhdas vahinko. :)

★

Kun he katsovat toisiaan,

heidän välillään on jotain.

Kylmä näyttää muuttuvan

lämpimään sumuun

vain heidän välillään.

Ulkopuoliset katsovat kateudella

vapisevat talvitakkeissaan.

Vain nuo kaksi ovat lämpimiä.

Ja vain he voivat tuntea,

kuinka lumihiutaleet laskeutuvat hiljaa heidän huulilleen.

★

Minä vihaan lunta. Mitä nautittavaa siinä on, kun kengät haukkaavat oikein kunnolla tuota karseaa ainetta ja kylmät hiutaleet tulevat päin naamaa?

Muut leikkivät iloisena lumessa ja tekevät lumienkeleitä. He heittävät välitunnilla lumipallon ihan vahingossa toista päin ja saavat siitä Wilmaan nuhtelevan merkinnän. Sitten äidit katsovat kulmat koholla heitä ja pyörittelevät päätään.

Muut tulevat ulkoa aina vaatteet läpimärkinä, mutta iloinen virne punaisilla poskillaan. Minä katson sivusta ja piirtelen vain vihkooni aurinkojen kuvia.

Joka päivä näen, kuinka yläkoululaiset kävelevät kotiin hiuksia heittelevässä lumimyrskyssä. Lumesta välittämättä haluaisin olla kuin he.

Haluaisin jättää lumiukot ja punaiset posket taakseni.

★

Hän työnsi suuhunsa voimakkaan imelän valkosuklaan palan ja katsoi ulos ikkunasta palan sulaessa hänen kielelleen tahmeaksi kasaksi. Ulkona pyrytti lunta niin kovaa, että jopa tuo pieni suklaanpala lämmitti häntä. Maailmaan voi pysähtyä, hän ajatteli katsoessaan kauppakassejaan hätäisesti kantavia ihmisiä ulkona kadulla. Kuten nyt. Nyt oli oikein hyvä olla.

★

Aurinko paistaa sun silmiis juuri oikeassa kulmassa saadakseen ne kimmeltämään. Mä en voi käsittää, kuinka ihana oot just nyt.

★

Tartut kädestäni kiinni ja annat minun nähdä taas kerran valkoisen hammasrivisistösi ja kauniit hymykuopat, jotka paljastat vain erittäin tärkeissä tilanteissa. Pyöräytät minut hieman horjahtelevin, mutta ihanin tanssiaskelin lattian poikki. Hiukseni hipaisevat jotain ja en kerkeä edes tajuta, että se on mistelinoksa, kun jo kumarrut minua kohti ja päästät ruusunhajusi joka puolelle valloittamaan sydämeni viimeisimmän onkalon.

★

Luulin, etteivät vanhat haavat aukeaisi enää.

Mutta olin väärässä siihen asti, kun revit ne auki vain yhdellä ainokaisella sanalla.

Sä sanoit vain yhden sanan. Ja se muutti koko mun elämän.

Kyynelehtimättä, ihan kuin se olisi arkipäivää, sä katsoit mua silmiin viimeisen kerran ja sanoit pimeyden ja lumen vallatessa maailmaa: "Hyvästi."

Sä lähdit ja jätit mut itkemään vanhaan, keltaiseen villapaitaani. Villapaitaani, joka päälläni tapasin sut ja sun utuiset harmaat silmiäsi ensimmäisen kerran.