Kymmenen pätkää kauneudesta
Hellouxpsis!
Enkö olekin luova? :) Luovuudesta puheen ollen; kirjoitin kymmenen erittäin lyhyttä tekstinpätkää, jotka saatte lukea tästä postauksesta. Toivottavasti pidätte, minä ainakin olen useimpiin ihan tyytyväinen. :)
---
Ajattelin kaikenlaisia asioita sinusta.
Mutta sitten tiemme kohtasivat.
Ja nyt tiedän vain yhden asian:
Minun olisi pitänyt astua tiellesi aikaisemmin.
---
He katsoivat kerran.
He tiesivät, etten voi hyvin.
Mutta silti he vain käänsivät katseensa poispäin.
---
Hän oli vain tavallinen tyttö.
Tyttö, joka luki aikakausilehteä.
Tyttö, jolla oli siniset silmät.
Tyttö, joka astui viimeisen askeleensa kuiluun.
---
Vankilassa ei saa rakastua. Siellä ei saa edes vilkaista söpöä vartijaa. Ei edes, vaikka tuo vartija hymyilisi sillä oikealla tavalla.
---
Avain tuntuu painavan enemmän kuin iso kivi. Se lepää kämmenelläni hiljaa, kylmyyttä värähdellen. Sillä ei koskaan ole avattu yhtäkään ovea. Se ei ole koskaan kääntynyt lukossa niin, että kuuluu napsahdus.
Mutta entä nyt?
Entä nyt, kun edessäni on vanha, puinen ovi?
Nyt, kun ei ole kuin yksi tie kotiin?
---
Silmät rävähtää auki. Ne näkee maailman, jota ennen peitti värit.
---
Muistoja ne vain ovat, ajattelin joskus.
Niin, joskus.
Ei enää.
Nyt, kun katson näitä niinsanottuja muistoja silmästä silmään.
---
Näkisitpä itsesi
peilistä
jossa ei ole ainuttakaan säröä.
---
Tummat pilvet peittivät taivaan. Tuuli vihmoi naamaa. Kukaan ei halunnut olla ulkona.
Paitsi hän tahtoi. Hänellä ei ollut kuin liehuva, punainen mekko ja kukkakuvioiset sandaalit. Silti hän vain juoksi ulos ja rakastui
Myrskyyn.
---
Piirtää. Kumittaa. Piirtää.
Kumittaa uudestaan.
Painaa kynän vastahakoisesti pöytää vasten.
Katsoo paperia
niitä tuhruisia viivoja, niitä jok'ikistä harmaata laikkua.
Kääntyy pois. Avaa ikkunan.
Katsoo pilvien peittämälle taivaalle.
Ja jättää samalla
lukemattomat tarinat lojumaan keskelle pöytää.
O M D ! SIISMITÄMITÄIHMETTÄOIKEESTI?! Perho?! *kokoaa itsensä* 😂
VastaaPoistaNÄÄ KAIKKI OLI TÄYDELLISIÄ, OIKEESTI!!! Nää oli KAUNIITA ja näihin voit TODELLAKIN olla TYYTYVÄINEN! 🖤 Tiesin, että oot hyvä kirjottaja, mutta en tiennyt, että osaat koota tällaisen taidepläjäyksen. ✨✨✨
Voiiii NEKKU... 🖤 KIITOS NIIN PALJON! Eih mä en osaa kuvailla miten iloiseksi tää kommentti teki mut... ♥️ Mun poskiin sattuu hymyily! 😂
Poista🤎🤎🤎
VastaaPoista🖤
PoistaEnsinnäkin - "Hellouxpsis! Enkö olekin luova?" - nauroin.
VastaaPoistaEka teksti oli aika kiva, jotenkin kohtalokkaan oloinen... Tuntuu siltä, että toi tarina ei pääty "sinun" kannalta hyvin.
Toka oli aika perus, ei huono, mutta ei myöskään mullistava.
Kolmas - ei ehkä mun suosikkeja, mut ytimekäs ja tyylikäs.
Neljäs oli estermäinen romanttinen tarina tiivistettynä yhteen lauseeseen, tykkäsin :D
Viides oli jopa vähän outo - se olisi voinut olla fantasiasarjan epilogi tai prologi? Ei huono siltikään :)
...ja jos viides oli fantasiaa, niin kuudes on ehdottomasti scifi/dystopiasekoitus, jossa päähenkilö herää joko a) laboratoriossa, b) sadan vuoden päässä tulevaisuudessa tai c) jotenkin mielenvikaisena tai poikkeavana. (Tai sitten se vaan on nätti, lyyrinen pätkä, ja mä olen liian innostunut scifistä ja dystopiasta.)
Seitsemäs on jo vähän pelottava. Aikas hyvä. Edelleen scifi- ja dystopiaviboja.
Kahdeksas oli ihana. Hyvin tiivistetty ajatus, jonka voi tulkita täysin eri tavoilla. Vaatii kunnioitusta.
Yhdeksäs on, hmm. Ehkä vaikuttava? Myrskyn yliromantisointi on yleistä, mut tässä sitä on lähestytty paremmasta näkökulmasta. Ja jotenkin pelkästään mekon ja sandaalien kuvailu saa päähenkilön (tai miten sen nyt ottaa, mutta ei tuossa nyt muitakaan henkilöitä ollut) vaikuttamaan elävämmältä, en tiedä, jotenkin tulee sellainen mielikuva, ettei häntä enää kiinnosta mikään muu. Raju ja maaninen rakkaus myrskyä kohtaan on aika osuva, ja vaikka sä et varmaankaan ihan näin tarkasti miettinyt, millainen vaikutelma siitä tulee, pisteet silti siitä. :D
Viimeinen on laimeampi kuin muut, mutta siinä on silti hyvä tunnelma. Juurikin sateinen.