Aina liian vähän

Heipodei, ihanaa että tulit lukemaan tätä postausta! <3 Siis oikeasti. Erittäin ihanaa. :)

No niin. Postaus. Hieman surullisempi tarinanpätkä. Hmm... No lukemaan siitä! :)



Kuva: Pinterest


Aina liian vähän


Tulevaisuuteni saattaa olla kiinni tästä päivästä. Tästä tunnista. Ja minuutista. Tästä hetkestä, joka ei tahdo loppua koskaan.

Nyhdän itsestäni syitä lopettaa. 

Kaikki huomaavat
ja sitähän sinä et halua
niiden silmät suurentuu
ja niiden katseesta paistaa hämmennys ja säikähdys,
pelko.
Sitten sinä tulet onnettomaksi.
No joo, tuo oli valhe.
Sitähän sinä olet jo nyt.

Ja mikä tärkeintä: 

Sinä lihot.
Paisut isoksi kuin possut, jotka odottavat hetkeä päästä joulupöytään.
Vyötärösi katoaa sen kaiken ihran alle.
Sinä lihot
lihot
lihot
L
I
H
O
T
.

Kielelläni tuntuu sataa erilaista makua. Kitkeryys tunkee kuitenkin kaiken läpi. Kaikki maistuu oksilta ja puurolta. 

MIKSI SITTEN TEEN TÄTÄ?

Silmät tuskin auki minä avaan taas jääkaapin oven. Otan viinirypäleen. Terveellisen viinirypäleen. Terveellinen, miten ihana sana. Tosin... mitä se minulle merkitsee? Minulle ruoka on ruokaa. Vain ruokaa. Vain sitä.

Vai onko...?

Käännyn. Se tuntuu siltä, kuin astuisin kuiluun.

Pois. Minun täytyy mennä pois. Pois täältä. Jättää kaikki mielihyvä. 

Jättää kaikki tuska.

Mutta jos ei pysty lopettamaan? Jos haluaa vain jatkaa? Jos haluaa vain tunkea suuhunsa lisää hedelmiä, lisää leipää ja lisää ja lisää ja lisää, ikuisesti lisää. Ikinä. Ei. Ole. Liikaa.

Yksi puraisu banaania. Ei sen pitäisi olla paha. Mutta oksennus kohoaa kurkkuuni iljettävänä litkuna.

Päästä minut pois! huutaa moska sisälläni. Ulos ulos ulos!

Nielaisen, vaikka se sattuu. Mielessäni käväisee, että ehkä kannattaisi harkita uudelleen - antaa kaiken tulevan tulla. 

Huulilleni valuu jotain.

Jotain, joka on peräisin jääkaapin ylähyllyltä.

Vaivalloisia liikkeitä kohti ulohuonetta. Sohvalla lojuu muutama yksittäinen tyyny.

Paskat minä mistään kalleista silkkikankaista välitän. Mitä ne ovat verrattuna minuun? 
Ok. Paljoakin.

Painan kasvoni vasten tyynyä. Upotan kyyneleet silkinpehmeään kankaaseen.

Kommentit

  1. Hmm… Aiheena tietysti tärkeä ja kiinnostava – ja tämä teksti on todella sun tyylinen 🖤 Mä en kuitenkaan tiedä, sillä ehkä kuitenkin juuri tämä aihe on vähän käytetty. Ehkä ideaa olisi voinut vähän muuttaa, niin olisin varmasti tykännyt enemmän. Älä siis ymmärrä väärin, koska tämä on mun mielestä niinkun tosi hyvin kirjoitettu, mutta se idea on ainoa miinus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ymmärrän. :) Ihana kumminkin kuulla, että kirjoittaminen onnistui! Kiitos paaljoon! 🖤

      Poista
  2. Mä olen vähän eri mieltä, aihe on tietty käytetty, mut tässä oli tosi uudenlainen tunnelma. En mä näe siinä ideassakaan ongelmaa, kun on näin hyvä toteutus! En nyt keksi sopivaa kuvaavaa sanaa, mut jotenkin hektinen tai paniikinomainen tyylikin. Oikeasti IHAN SAIRAAN HYVÄ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva et sä näät asian noin! :D Kiitos paljon 🖤

      Poista

Lähetä kommentti

Superihanaa, jos olet päättänyt kommentoida! Otan mieluusti vastaan kommentteja, ja joskus ne ovat päiväni piristys 🤍 Sekä negatiivinen että positiivinen palaute on sallittu - ja oikeastaan negatiivinen kehittää enemmän. Pituudella ei ole mitään väliä, kommaa siten miltä hyvältä tuntuu. ;)